Tekstit

Kirjaa lukeva tyttö niemen kärjessä.

Kuva
  "Ritari tulee valkoisella kanootilla ja vie neidon linnaansa."       Lämpöisenä kesäiltana iltalenkillä   näen usein aurinkoisen niemen nokassa tytön tai nuoren naisen, joka istuu ja lukee. Tulee aina mieleen, että ele on toiveikas kutsu ritarin tulla valkoisella kanootilla ja viedä neito suuriin seikkailuihin. Joskus vielä menen ja kutsun.    Kutsun neidon melontaretkelle,  puen hänet pitkiin alushousuihin ja ruskovillaiseen pitkähihaiseen aluspaitaan. Sen päälle musta välikuivapuku ja suojaksi vielä tuulenpitävät goretex-housut ja -takki. Jalkaan neoprentossut, kutreille vahakyllästetty sydvest leukanarulla varmistettuna. Ja koko ihanuuden käärin vielä melontaliiveihin ja neopren-rukkasiin.  Vien neitosen kesän kuivattamalle Vantaanjoelle  ja annan hyttysten saada osansa tästä ihanuudesta. Neuvon puskapissan ja annan matkaan mukaan pätkän talouspaperia ja Savetin. Viritän tulet ja kaivan esiin makkarat ja pussikeiton. Jälkiruuaksi murukahvia ja pipari.  Ensiretken jälkeen

Nähty 15 sekunnissa

Kuva
15 sekuntia ja "Tää on nähty."   Jos Georgia O'Keefen näyttelyä ei olisi mainostettu muutamalla hienolla kukkakuvalla,  jos näytelyssä ei olisi ollut niitä kukkakuvia, niin en olisi ymmärtänyt, että tässä on jonkun suuruuden kuvia. Näyttelyssä oli kaksi kerrosta töitä, kuvat oli katsottu viidessä minuutissa. Pari videota hieman hidasti kierrosta.  Viihdyin 10 minuuttia Kalhama & Piippo vaihtaa nimeä. Helsinki Contemporary. Rauha Mäkilän suuttomat ja silmättömät  kertoivat jotain, mutta eivät edes pysäyttäneet. Merkillepantavaa oli, että kaikki työt oli myyty. Kun osaa bisneksen teon, myy vaikka audimiehelle taulun. Gallerian mielenkiintoisin visuaali oli maisema Vanhankirkonpuistoon.  Viihdyin 5 minuuttia Sinne - hieno tila, tylsääkin tylsempi nimi. Hannu Karjalaisen videoteoksessa tapahtui vähän.  En jaksanut jäädä kuuntelemaan huonoa äänitehostetta, jotta olisin nähnyt, tapahtuuko videossa jotain.  Viihdyin 2 minuuttia Galleria G - taidegraafikot.  Tämän kulmagaller

Hyvä logo-uutinen Espoosta

Kuva
  Espoon päättäjät ovat huomanneet, että kaupungin logo on  epäonnistunut hässäkkätunnus, joka ei aukea kaupunkilaisille.  [HS 23.5.2012] Kuntien ja kaupunkien virastoille on ykkösasia, että kuntalaiset  tunnistavat helposti veromarkoilla tuotetun palvelun. Piilottamalla kunnallisia palveluja erilaisten logojen alle annetaan toiminnasta vaikeaselkoinen kuva. Hyvä palvelu riittää nostamaan olemassa olevan tunnuksen arvoa. Pahinta on, että virasto näyttä yritykseltä, vaikka on silti vaan virasto. Kansalainen voi erehtyä luulemaan, että virtaviivaisen ilmeen takana on virtaviivainen organisaatio ja tehokas toiminta, mutta kun ei ole, niin pettymys on sitä suurempi. Espoo ei pidä tässä hämärtämisessä kärkipaikkaa,  kyllä se on kotikaupunkini Helsinki Oiva-akatemioineen ja Staroineen. Tietysti on hyvä, että isossa organisaatiossa laitokset voivat kehittää toimintaansa itsenäisesti, mutta kun laitoksen visuaalista ilmettä aletaan fiilataa  nuorekkaaseen ja dynaamiseen joukkoomme sopivaksi,  

Mulla on hyvä duuni.

Kuva
  Olen saanut olla kahtena vuonna roudarina  ja reaaliaikaisena visualistina mukana kokoamassa  Cross-Over  festivaalia. Tänä vuonna meillä oli käytössä 300+ neliöinen ja yli kymmenen metriä korkea  Suvilahden Kattilahalli.  Kun tyhjensimme tilaa, Nipa ( Kapsäkista ) pani Pink Floydin the Wallin soimaan ja nupit kaakkoon! Oli mieletön fiilis puuhata tilassa, jossa jylisi The Wall. Kiitos Isselle ja Kynnyksen porukoille hienosta tapahtumasta.  Huonommoinkin voisi mainosmies ja mainosmiehen firma sunnuntai-aamunsa viettää. Toivottavasti en saa  Teostoa  niskaani äänitilan kuvaamisesta. Kajarit purettiin vikana.   Klikkaa tästä kirjoitukseen Huono ratikka. Klikkaa tästä Offrd-blogihakemistoon Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.  

Huono ratikka

Kuva
  Ajoneuvomuotoilija Jukka Rautiainen ja teollinen muotoilija Mikael Silvanto tekivät rohkean teon  (H.S. 17.6.2012 Vieraskynä). Muotoilijat kritisoivat kollegan työtä ja merkittävän tilaajan valintoja. Yleensä kollegat käyvät näitä puheita keskenään riittävän monen tuopin jälkeen.  Se puhe ei vie asioita eteenpäin. Tällainen avoin keskustelu vaikuttaa varmasti. Graafisen muotoilun parissa työskentelevät suunnittelijat ovat samassa alhossa.  Omasta syystä. Ei uskalleta tulla esiin omalla nimellä ja avata suuta. Pelätään, että joku iso raha loukkaantuu ja tekee tilauksen hiljaiselta naapurilta. Muotoilun ostaminen on vaikeaa.  Miten budjetoida ja miten valita tekijä, jos ei tiedä, mitä voi saavuttaa. Mitä järkeä on maksaa jostain, jota ei voi myydä voitolla eteenpäin? Miten hinnoitella viihtyminen ja helpompi arki? Muotoilijat kysyvät artikkelin lopussa:   "Mitä arvostamme? Sitä, että kaikki tarkistuslistan ruudukot on tunnollisesti rastitettu? Vai sitä, että päivittäinen elämämme

Lyijykynän uusi elämä haarukoitu

Kuva
  Jokainen graafinen suunnittelija on uransa aikana ainakin kerran tehnyt jotain lyijykynästä.  Anhava  galleriassa  ruotsalaisen  Jacob Dahlgrenin  kynät hauskuuttivat. Jacobin työt  ovat taas kerran aivan uusi ja tuore näkemys. Näppisten ja padien aikakaudella kynä-ikoni muuttuu varmasta joksikin muuksi. Samaan aikaan Sanomatorilla  oli Basware-friman sponsoroima nuorten taidekilpailun satoa. Osui silmään tämä työ, jossa haarukoilla on punaiseksi lakatut kynnet. Näpsäsin haarukkatyöstä detaljikuvan, mutta valitettavasti en kirjannut ylös työn nimeä saati tekijää. Siitä pahoittelut. Tämä oli kirjattava noiden Jacobin kynien jälkeen. Pidän näiden kasojen isänä Armania  (Armand Pierre Fernandez 1928-2005) . Armanilla oli 1969 näyttely Aamos Anderssonilla "Arman: Accumulations Renault". Näyttely koostui Reanultin osista, kestäis katsella tänäkin päivänä. Ateneumissa on yksi Armanin työ, palasiksi sahattu viulu. Lisää Armanista löytyy  täältä , sivusto on hidas, mutta kokemisen

Lemmenlukot

Kuva
  One Love -taiteilijaryhmä teki  tamperelaisten lemmenlukoista  teoksen Pirkanmaa 5. triennaali -näyttelyyn. Tampereen Patosillalta katosi yli sata lukkoa. Lemmenlukot olivat peräisin pariskunnilta, jotka olivat kiinnittäneet ne aitaan ja heittäneet avaimet pois. Kun näin valokuvaaja Reijo Hietasen ottaman kuvan  lukkomöhkäleestä, tuli mieleeni allaoleva kuva. Alakuvassa on Auschwitz-Birkenaun vankien kenkiä ja vaatteita. Photo Credit: US Holocaust Memorial Museum. Klikkaa tästä kirjoitukseen Art is so SAD Klikkaa tästä Offrd-blogihakemistoon Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.