Aloita aina hyvässä säässä, huono tulee kyllä vastaan.
Avomeripurjehtija, joka tulee takaisin,
osaa päättää.
Suunnittelen jokaisen purjehduksen huolella etukäteen. Tutustun merialueisiin ja vallitseviin säihin. Hankin tarvittavat merikortit ja varusteet, että voin suunnistaa, minne olen menossa.
Mitoitan matkan aikana tarvittavan ruuan ja ennen kaikkea veden. Huolehdin, että ruoka ja vesi on pakattu niin, että ne säilyvät. Ja oleellista on tehdä koko matkan kattava budjetti. Rahojen pitää riittää takaisin kotiin.
Veneessä pitää olla vakuutus, joka on voimassa niillä vesialueilla, jonne olen menossa. Turvavarusteiden pitää olla kunnossa, apukone huollettu ja sähkölaitteet toimivat.
Ja merellä pidän lokikirjaa. Kirjaan kahden tunnin välein sijainnin, aluksen nopeuden ja kulkusuunnan, ilmanpaineen, lämpötilan ja akkujen jännitteen. Lokikirjaa pidän lyijykynällä, en sen takia, että voisin tehdä jälkeenpäin muutoksia kirjauksiini. Lyijykynällä kirjoitettu teksti säilyy lukukelpoisena, vaikka lokikirja joutuisi veden alle.
Lokikirjan pidossa on yksi lisäbonus. Jos vahdissa tulee mieleen jättää merkintä väliin, alkaa valppaus herpaantua.
Purjehtiminen on pitkä lista pieniä asioita, jotka pitää tehdä etukäteen valmiiksi, vaikka se tuntuisi kuinka tylsältä.
Varsinainen purjehdus on se näkyvä jäävuoren huippu ja elämys, joka pyyhkii pois kaiken sen etukäteen tehdyn, joka varmisti purjehduksen onnistumisen.
Avomeriurjehdus on satoja sivuja paperia, joka pitää sisäistää, ennen kuin voi sanoa mielipiteensä asiasta tai voi rehellisin irrottaa köydet rannasta.
Ja tietysti pitää pysyä valppaana. Yleensä purjehdus menee aina jollain muulla tavalla kuin olen suunnitellut.
Blogikirjoituksen otsikosta kiitän arktista vaeltajaa ja Nanoq-museon
perustajaa Pentti Kronqvistia.
Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.
Kommentit
Lähetä kommentti